Kaupunkitaidemuisto lapsuudesta – Rauni Liukon Ruuhkaratikka
Varhaisin muistoni kaupunkitaiteeseen törmäämisestä on Rauni Liukon ”Ruuhkaratikka” Kauppatorilla ratikan päätepysäkillä (googlasin sille vuodeksi 1973). Äiti oli silloin kiinnostunut nykytaiteesta ja vei katsomaan teosta. Olin alun toisella kymmenellä ja syvästi vaikutettu kokemuksesta. Erityisesti veistosihmisten jähmettyneet ilmeet, lasikuituhartsin haju ja teoksen ääniraita, jossa kerrottiin ruuhkaratikan matkustajien elämäntarinoita loivat järisyttävän elämyksen. Sen ikäiselle jäi järkyttynyt mielikuva, että kaikki ne ratikan matkustajat olivat kuolleet. Se oli yhtä aikaa kiehtovaa ja kauhistuttavaa. Olisi hauska tarkistaa tuo muistikuva…
Toinen, jo vähän tiedostavammin vaikuttanut teos oli 70-80 lukujen vaihteessa ehkä Juhlaviikkoihin liittyen. Joku – muistaakseni ulkomainen – taiteilija oli maalannut Pohjois-Espalla puiston puiden varjot valkoisella katuun. Olin silloin lukiolainen ja hämmentyneen yllättynyt: oho, noinkin voi tehdä! Teos kului pois pikkuhiljaa, jälkiä saattoi nähdä vielä vuosia myöhemmin. Yritän kaivella siitä tekijän ja teoksen tiedot, parhaassa tapauksessa kuvankin…
oonkaupungissa
Silja Puranen
OON KAUPUNGISSA 
Taiteilija oli muistaakseni Dale Eldred, voin tarkistaa vielä. Äitini oli tuolloin Juhlaviikkojen kuvataidetoimikunnan sihteeri ja ehkä muistaa.
http://www.raitio.org/ratikat/hkimain/de20jr.jpg
Kiitos Aino,
Dale Eldred se oli. Vielä kun löytäisi jostain kuvia noista katuun maalatuista puiden varjoista. Juhlaviikoillakaan ei niitä kuulemma löydy.