Leena Mäki-Patola

Jaettu Vesi, 2011
Keramiikkataiteilija Leena Mäki-Patola on koonnut installaation Jaettu Vesi kolmeen helsinkiläiseen kirkkoon. Installaatio on esillä Vuosaaren, Alppilan ja Kallion kirkoissa 17.8. – 18.9.2011 välisenä aikana.

Leena Mäki-Patolan työskentelyn keskeisenä teemana ovat maa, ilma, veri ja vesi. Hänen töissään on yhteiskunnallista kantaaottavuutta. Vesi-aiheisissa töissä Mäki-Patola pohtii veden määrää, laatua, arvoa ja merkitystä. Hän miettii, mistä ihmiset kuivuuden keskellä löytävät välttämättömän vetensä, mihin yksi kanisterillinen sitä riittää. Kuinka epätasaisesti vesi jakaantuu maapallolla ja kuinka se vaikuttaa kehitykseen ja hyvinvointiin.

Aikaisempien teemojen rinnalla voimistuvina ovat vapauden, veljeyden ja tasa-arvon näkökulmat. Ne liittyvät luonnonvarojen oikeidenmukaiseen jakaantumiseen sekä taloudellisen ja poliittisen vallan käyttöön maapallolla.

Installaatio Jaettu Vesi muodostuu taiteilijan dreijaamista keraamisista kupeista ja vedestä.

Teos on esillä Kallion, Alppilan ja Vuosaaren kirkoissa:  

Kallion kirkko, Itäinen papinkatu 2, 00530 Helsinki
Raitiovaunu: Karhupuisto

Alppilan kirkko, Kotkankatu 2, 00519 Helsinki
Raitiovaunu: Alppila

Vuosaaren kirkko, Satamasaarentie 7, 00980 Helsinki
Metro: Vuosaari

www.leenamaki-patola.fi

Paikka: Narinkkatori, Kamppi
Esilläoloaika: 11.–14.7.2011

Päivi Raivio on muotoilija ja taiteilija, joka on kiinnostunut kaupunkitilojen visuaalisista ja sosiaalisista ilmiöistä – niin tahattomista kuin tahallisistakin. Päivi on opiskellut julkisen tilan taidetta Lontoossa sekä muotoilua Helsingissä. Teoksellaan hän haluaa herättää kaupunkilaisia tarkkailemaan arkista, jopa rumaksi tituleerattua kaupunkiympäristöä ja löytämään siitä vaihtelua, vivahteita ehkä yllätyksiäkin.

Helsinki Street Noise Project – Oon kaupungissa-performanssi

Katutila on fyysisenä ympäristönä staattinen ja vakaa. Ihmisten kadotessa kaduilta illan tullen ovat talojen seinät, mainoskyltit, näyteikkunat ja raitiovaunukatokset paikoillaan kuin kulissit. Päivisin katutila herää eloon inhimillisenä jaettuna kokemuksena: alati muuntuvana esityksenä jonka saavat aikaan katutilan valtaavat jalankulkijat, ajoneuvot ja katutilaa hetkellisesti elävöittävät katusoittajat. Tämä kollektiivinen tapahtuma ei voi koskaan toistua tai olla toistettavissa, koska se on alati muuttuvien tekijöiden summa. Helsinki Street Noise Project on pyrkimys tuoda tuo ohitse kiitävä hetki kaupungilla liikkuvien ihmisten tietoisuuteen.

Tämä tapahtuu ottamalla julkiselle paikalle ihmisten keskuuteen sijoittuvan katusoittajan roolin.  Katusoittajat luovat vuorovaikutusta ja vaihtelua katuelämään, jonka vuoksi tämä lähestymistapa on luonnollinen lähtökohta prosessin kannalta. Lähestymistapa on kuitenkin eri kuin ”tuttua ja turvallista” repertuaaria kierrättävillä muusikoilla. Tarkoitus on: Nauhoittaa katutilan äänimaisemaa ja muodostaa siitä paikan päällä äänitaideteos, joka palautetaan kaiuttimien kautta takaisin jalankulkijoille ja julkiseen liikenteeseen osaksi kaupunkitilaa.

Prosessissa pohditaan tekemisen kautta katutilassa tapahtuvan taiteellisen, viihteellisen ja kaupallisen toiminnan suhdetta kaupunkilaisten jokapäiväiseen elämään, ottamalla tuttu teema (katusoittaja) ja viemällä se uudelle ja vieraalle tasolle (äänitaide = noise/ambient-musiikki).

Esiintyjät:

Tatu Ahlroos, Sisustusarkkitehti SIO

Tatu Ahlroos pyrkii toiminnallaan lähentämään eri luovien alojen ja metodien rajapintoja. Joskus tämä aiheuttaa kitkaa, joka synnyttää sähköä, joka aiheuttaa shokkeja. Tuntiessamme tällöin epämiellyttävän miellyttää kutinaa, olemme saapuneet taiteen äärelle. Kun palaset vuorostaan loksahtavat kohdilleen kuin johdatuksen voimasta, syntyy tyynnyttävää harmoniaa. Tämä on eittämättä suosiollisempi lopputulos, kun kyseessä on maailman parantaminen sisustusarkkitehtuurin kautta. Kumpaa lopputulosta kohti kuljemme HSNP-esityksen tiimoilla jää nähtäväksi.

Johan Lilius, Tekniikan tohtori

Johan Lilius tutkii teknologian ja taiteen yhtymäkohtia.  Häntä kiinnostaa erityisesti teknologian asettamien rajojen tulkinta sekä teknologisen prosessien hyödyntäminen ilmaisukeinoina. HSNP projektissa tarkastellan päivittäisen äänimaailman muuntumista teknologisen prossesin kautta taiteelliseksi ilmaisuksi.

Info:

Tatu Ahlroos, puh: 0505473338 email: tatu@tcd.fi

Esiintymisajat ja mahdolliset yleisön kommentit sekä päivitettyä tietoa tapahtuman FaceBook-sivuilla:

http://www.facebook.com/home.php#!/event.php?eid=172548516140872

Kaupunki, jonka näemme, on syntynyt villin luonnon päälle. Vaikka ihminen on kuinka maisemaa puleerannut, on alkuperäinen luonto siellä jossakin asvaltin alla. Ja mikä parasta, alkuperäisessä on räjähtävää kasvunvoimaa; aina löytyy paikkoja, joissa alkuperäinen kurkistaa päivänvaloon: ruohotupsuja talonseinustalla, voikukkia rotuaarinraossa.

Voikukkapyhättö ja muita suojatiloja -teoksen ideana on konkreettisesti kiinnittää huomio luontoon kaupungissa. Idea pitää sisällään myös symbolisen tason eli ajatuksen, että alkuperäisyydellä on itseisarvo ja sitä tulee suojella.

Yhdessä erilaisten lapsiryhmien kanssa, rakennamme suojatiloja näille kaupunkien alkuperäisasukkaille.

Maiju Ahlgrén on taiteilija, joka on kiinnostunut yhteisötaiteen mahdollisuuksista. Viime vuosina hän on toteuttanut useita laitosarkeen nivoutuvia taideteoksia hoitolaitosympäristöihin.
Ks: www.maijuahlgren.net

Kuva- ja tekstiilitaiteilija Silja Purasen teos Punainen matto osoittaa kunnioitustaan julkista liikennevälinettä käyttävälle kaupunkilaiselle.

Arvovieraiden saapuessa heitä on perinteisesti kunnioitettu levittämällä punainen matto heidän käveltäväkseen. Tällä kertaa VIP-henkilöksi ajatellaankin tavallinen lähiössä asustava kaupunkilainen – ruokakasseja töistä kotiin raahaava perheenäiti, aikaansa tappava työtön, paikkaansa hakeva maahanmuuttaja. Purasen teos toteutetaan metroasemien liityntäbussien laitureille, näin julkista liikennevälinettä käyttävä kaupunkilainen astuu ”punaiselle matolle” kulkuvälineeseen noustessaan tai sieltä poistuessaan.

Silja Purasen teoksessa punainen on mukana erityisesti ”punaisen maton” käsitteenä. Taiteilija hakee teoksen toteutukseen viitteitä teoksen sijaintipaikan ympäristöstä, siitä keitä alueen asukkaat ovat tai mistä he tulevat. Teoksen ajatuksena on toteuttaa ”punainen matto” alueen asukkaiden taustaan ja kulttuuriin pohjaten. Taiteilija pohtii löytyisikö vanhemmista lähiöistä esimerkiksi merkkejä 60-luvun maaltamuutosta, ja sopisiko näille alueille perinteinen suomalainen räsymatto. Entä minne voisi sijoittaa kelim-mattoja tai värikkäitä itämaisia mattoja.

Teos Punainen matto toteutetaan Mellunmäen ja Vuosaaren metroasemien liityntäbussien laitueille.

Yhteistyössä: HKL

www.finnishdesigners.fi/siljapuranen
www.siljapuranen.com

Kuvataiteilija Laura Kärki yhdistelee taiteellisessa työskentelyssään kirjoittamiaan runoja, veistoksia sekä erilaisia äänimaailmoja. Hän työskentelee samanaikaisesti useiden teosalkujen kanssa, jotka pikkuhiljaa syventyvät ja saavat kimmokkeita ympäröivästä elämästä. Työskentelyprosessini ovat pitkiä, joten teosten kaari ideasta valmiiksi teokseksi tai installaatioksi saattaa kestää useita vuosia.

Ääni-installaatio Torkkuvat Mustatorvisienet on useiden vuosien työn tulos. Torvisienen mallinen ääniveistos on rakennettu käsin paperisavesta, poltettu ensin raakapoltossa ja edelleen mustasavustuspoltossa. Veistoksesta kuuluvat hengittämisen ja nukkumisen äänimaailmat liittyvät läsnäolon kokemukseen.

Laura Kärki on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2006 Taiteen maisteriksi. Berliinissä ja Lahdessa työskentelevän Kärjen teokset pohjautuvat käsitteelliseen ajatteluun, installaatio-, ja veistotaiteeseen. Hän yhdistelee teoksiinsa kirjoittamiaan runoja sekä erilaisia äänimaailmoja. Kärkeä on viime vuosina kiinnostanut kiireen vaikutus ihmisen lähiympäristöön. Hän on työskennellyt useiden installaatioiden parissa, yhdistellen arkisia kotiin liittyviä materiaaleja sekä ääniä.
Vuonna 2011 Laura Kärki esittelee uusimpia teoksiaan yksityisnäyttelyissä Mältinrannan Galleriassa Tampereella ja Galleria Jangvassa Helsingissä. Turun kulttuuripääkaupunkivuonna hänen teoksiaan voi nähdä Wäinö Aaltosen museossa Vesi -näyttelyssä sekä Raision Taidemuseossa NYT2011 -näyttelyssä. Lisäksi hän osallistuu kutsuttuna ArteGround Art Festivaaliin Virossa.

Teoksen sijaintipaikka: Kumpulan Kasvitieteellinen puutarha, kartanopuutarha, suuren pihdan lähistöllä (Kartanopuutarhassa ei ole muita pihtoja)

Kumpulan Kasvitieteellinen puutarha
Os: Jyrängöntie 2
00560 Helsinki

Kartta: http://www.luomus.fi/kumpula/kartta.htm

Aukioloajat: Kumpulan puutarha on avoinna kesäkaudella 1.5.–30.9. ma–su klo 10–18 (uloskäynti klo 20 saakka). Juhannuksena 24.–26.6.2011 puutarha on suljettu.

Yhteistyössä: Kumpulan Kasvitieteellinen puutarha

www.laurakarki.com
http://laurakarki.blogspot.com

Ilkivallanteko on vaatinut tekijöiltään antaumusta ja intohimoista otetta – Leinon mukaan yhden valtaistuimen siirtämiseen tarvitaan kolmen miehen voimat. Nyt Leinon on tarkoitus tarkistaa istuinten kunto. Jos teokset ovat ehjiä, voidaan ne kuljettaa takaisin Hakaniemenrantaan.

Silja Purasen “Punainen matto” -teokset Mellunmäen ja Vuosaaren metroasemien liityntäliikenteen pysäkeille myöhästyvät ainakin viikon suunnitellusta aikataulusta lupakäytännöissä vastaan tulleiden kiemuroiden takia. Toistaiseksi teokset kuitenkin ollaan toteuttamassa suunnitelluille paikoilleen. Teoksen toteutusaikatauluun vaikuttaa lupien lisäksi sää. Toivotaan, että poutakelit jatkuvat!

 Tiina Veräjänkorvan Finnflakes -installaation ripustuspaikan neuvottelut etenevät mukavasti. Pikapuoliin lienee luvassa varmistus installaation toteutuspaikasta.

Paikka: Kalasataman metroasema, laituritason ikkunat

Aika: 13.5.–31.8.2011

Kukkaverkot sijaitsee Helsingin Kalasataman metroaseman laituritason eteläisellä ikkunaseinällä. Kokonaan käsityönä tehty teos koostuu kukista, jotka on valmistettu käytetyistä hedelmämuovipusseista leikkaamalla ja ompelemalla. Toteutukseen on osallistunut suuri joukko avustajia mm. oppilaita metroradan varren peruskouluista.

Tekstiilitaiteilija Aino Favén käyttää teoksissaan erilaisia materiaaleja ja mittakaavaa. Häntä kiinnostavat aineen pinnan tuntu, valon taittuminen ja läpikuultavuus, mutta ennen kaikkea visuaalisen kokonaisuuden koostaminen erillisistä elementeistä. Teosten materiaali on usein kierrätettyä ja kerättyä.

KUKKAVERKOT-TEOKSEN TOTEUTUKSESSA OVAT AVUSTANEET:
Merja Lonka
Marja Leskinen

Itäkeskuksen peruskoulu

Kulosaaren yhteiskoulu

Helsingin yhteislyseo

Yhteistyössä: HKL